Australialainen Mesarthim tarjoilee omaperäisen kattilallisen genrekeittoa, joka sisältää roiman annoksen äärimetallia, hyppysellisen blackiä, ripauksen screamo-emocorea, reippaanlaisesti elektronisia elementtejä sekä puntillisen scifitunnelmointia ja dub-säksätystä. Mukana on jopa tanssibiittejä ja iloisia sankariheviriffittelyjä.
Mysteeriduo saa sekavan suttunsa toimimaan yllättävän pirteästi, vaikka tämänkaltaiset crossoverit ovat lähes aina kuolemaantuomittuja. Mesarthim ei ole mikään kopiobändi, vaan luo hyvinkin omaperäistä galaktisen kokoluokan psykedeliaa. Tekninen suorittaminen on nidottu mukavasti eeppisempään maalailuun. Retro ja modernit tuulet soljuvat yllättävän hyvin keskenään, eivätkä vanhemmat soundit tunnu irrallisilta modernin nytkeen seassa. Retrofiilistely muistuttaa hienon Stranger Things -sarjan soundtrackistä.
Laulut ovat kuitenkin pelkkää monotonista korkealta kirkumista – olen lähes satavarma, että rääkyjä on nainen –, mikä ei oikein kannattele muuten niin monipuolista avaruussinfoniaa. Ne onnistuvat lähinnä laimentamaan sopan koostumusta.
Aineksia olisi vaikka mihin, mutta ei tämä vain lähde lentoon. Esimerkiksi Dödheimsgard on keitellyt huomattavasti stydimpää avaruushappoa.