Onnistuu taas taluttamaan kädestä pitäen kotoisaan pimeään – arviossa Vainajan ep

Julkaistu Infernossa 5/2020.

Vainaja
Kiviristi
Omakustanne

Kun kuolema on Suomessa tabu, Vainajastakaan ei puhuta tarpeeksi. Viimeksi se mateli keskuuteemme neljä vuotta sitten.

Laadukkaan joskin vähäisen tuotannon omaava Vainaja on toden totta jäänyt kotimaisessa metallikentässä pienelle huomiolle. Tyylilajinsa, death doom, ei toki puhuttele trampoliineja ja tuulikoneita hevinsä elementeiksi tarvitsevia. Mutta ne, joille Thergothonista lähtenyt kotimainen hidasteluperinne maistuu, Vainaja on onnistunut taluttamaan kädestä pitäen kotoisaan pimeään. Niin taitaa käydä nytkin.

Sampleraidalla lyödään Raamatulla päähän. Sitten hitaasti kypsynyt death doom vyöryy ylitse. ”Sairas!” huutaa Kristian the Cantor, ja kanta joukkopsykooseihin tehdään laakista selväksi. Bändin soundi on multaisa aiempaa luomummin. Etenkin rummuissa on juuri sopivasti kekkilää. Kumpikin kappale muristaan suomeksi hyvin mureasti, ja tunnelma on täysin lohduton.

Katsellaan niitä kirveeniskuja seuraavan kokopitkän jälkeen, mutta jo nyt kuultu hidastaa pulssin terminaalilukemiin.