Brutaalia ja slam-henkistä death metalia murjovat turkkilaiset lyövät tauluun alle puolen tunnin mitassa. Annos on jokseenkin optimaalinen.
Ei siksi, että mättöä ei jaksaisi enempää. Void Grave jättää nimittäin pienen nälän, sillä tyhjäkäyntiä välttävä runttaaminen sisältää yllättävän paljon sävytystä.
Vahvalla örinällä mennään, sikalaulua ei suosita. Virvelissä on painava soundi, eikä peltipurkkikolinaa tarjoilla. Äänimaailma on erittäin raskas, mikä korostuu erityisesti hitaampien kohtien armottomassa paiskomisessa.
Mielenkiintoiseksi homman tekevät kitaroiden teknisesti sävytetyt kulmittelut ja jopa Meshuggahin happoisuutta lähentelevät soolot. Koskettimilla maalaillaan Nocturnusilta lainattuja maisemia, mikä raikastaa maailmanloppua mainiosti.
Devoured Elysium hoitaa hommansa varmalla otteella. Brutalointi itsessään ei ole erityisen omaleimaista, mutta siinä käytetty väritys ja järjellisesti painettu kaasujalka muodostavat itsenäisesti toimivia ja tehokkaita kappaleita. Levy tarjoaa muutakin kuin vain oikeaoppista muotokieltä palvovaa perässähiihtoa.