Edellinen albumi Jacoozzi (2019) on hädin tuskin ehtinyt jäähtyä levylautasella, kun Palm Desertistä kajahtaa taas. Bjorkin kitarasoundin tunnistaa välittömästi avausraita Jungle in the Soundin powersoinnuista. Eläköön punk rock, funk ja 70-luvun soundit!
Kolmastoista kokopitkä on tuttua ja turvallista Bjorkia. Napakasti svengaavat rummut, leppoisasti pörisevät skebat ja tuhdinlempeästi pumppaava basso ovat miehen soundin ytimessä myös uudella vuosikymmenellä.
Bjorkin askeettinen tyyli osuu usein maaliinsa, mutta jotkin kappaleet tuntuvat täytemateriaalilta. Jesus Was a Bluesman keinuu haikean molliriffin varassa vain ihan kivasti, eikä Cleaning Out the Ashtrayjää mieleen. Duke of Dynamite jumittelee, mutta fuzzin kyllästämä soolo tuo siihen vähän potkua. Erinomainen Stardust & Diamond Eyes taas todistaa, että hittisinkkujen sijasta Bjorkin ydinosaamista on groove. Akustinen Been So Long paketoi levyn. Sointukuvio on miljoonaan kertaan kierrätetty, mutta Bjork saa sen toimimaan.
Aavikkorockin legendan albumeita ei ole mielekästä asettaa paremmuusjärjestykseen, mutta uutuus puhuttelee varmasti, jos edelliset albumit ovat kolahtaneet.