Pahantahtoinen tunnelma ja karkea väkivalta eivät tahdo välittyä muovin alta – arviossa Dark Funeral

Julkaistu Infernossa 3/2022.

29.04.2022
DARK FUNERAL
We Are the Apocalypse
CENTURY MEDIA

Myönnetään, olen syventynyt Dark Funeraliin viimeksi kunnolla debyyttilevy The Secrets of the Black Artsin (1996) aikoihin. Sen jälkeen olen tyytynyt lähinnä albumien kertakuunteluun ja ihastelemaan Nils ”Dominator” Fjellströmin naurettavan nopeaa tikkausta Hail Murderin livevedossa. Youtubesta löytyy.

Vaan missä kunnossa on Dark Funeral vuonna 2022?

Ainoa alkuperäisjäsen Lord Ahriman piiskaa palkollisiaan päällisin puolin vimmaisiin suorituksiin, mutta tietty teollinen vaikutelma tästä välittyy. Dark Funeral on kuin black metalin Arch Enemy – enkä tarkoita tätä vain negatiivisessa merkityksessä, sillä toteutus on kyllä kohdallaan. Kenties liiankin? Pahantahtoinen tunnelma ja karkea väkivalta eivät tahdo välittyä muovin alta, vaikka blast-naputusta todellakin riittää.

Muutama hitaammin maalaileva kappale ja korostetun ruotsalaiset melodiat värittävät pakettia, joka toistelee uskollisesti bändin aiempia tekemisiä. Ei yllätyksiä, ei kosmeettisia virheitä – eikä myöskään juuri mitään, mikä onnistuisi rikkomaan ulkokultaista vaikutelmaa.

Fanit tietävät mitä saavat, ja muille ei jää käteen oikeastaan mitään.

Lisää luettavaa