Dream Theaterissa 20 vuotta kiipparoinut Rudess progeilee myös soololevyllään.
Kaksiosainen ja pääosin instrumentaalinen nimiteos venyy yli puolen tunnin ollen pidäkkeettömässä päättömyydessään riemastuttava: parhaimmillaan tuntuu kuin radion kanavavalitsin olisi seonnut.
Loppulevy sisältää tavanomaisempaa, biisikeskeistä progerockia ja vieläpä ihan mainiota sellaista. Albumi on verrattain lämminhenkinen ja teknisestä taituruudesta huolimatta vain hillitysti suorituskeskeinen. Rudess myös laulaa miellyttävästi. Ehdottomasti positiivinen yllätys.