Kuolemanlaakson tuorein julkaisu on sen diskografiassa eräänlainen sivujuonne. Levy on syntynyt aikana, jona yhtyeen laulaja Mikko Kotamäki on ollut kiireinen pääbändinsä Swallow the Sunin kanssa. Se on yhtyeen primus motorin Markus Laakson soololevy, joka on painottunut pikemminkin goottimetalliin kuin yhtyeelle ominaiseen death/doomiin. Tyylillisen pesäeron tekeminen onkin ihan järkevää, tai jopa välttämätöntä.
Taustajoukot ovat pysyneet samoina. Emoyhtyeestä tutut Tiera (rummut) ja Usva (basso, akustinen kitara) ovat mukana, kuten myös V. Santura (Dark Fortress, Triptykon), joka vastaa niin kitaroinnista, äänityksestä kuin miksauksestakin. Tuotannon on hoitanut Laakso itse yhdessä Santuran kanssa. Ulkoiset puitteet ovat siis kaikin puolin kunnossa.
Mitä tulee itse sävellyksiin, ne tarjoavat parhaimmillaan varsin iskevää goottijytää, kun taas kehnoimmillaan ilmassa leijuu vähän turhan sankka pastissinlemu. Jälkimmäinen koskee etenkin Laakson lauluja, jotka kanavoivat erittäin tehokkaasti Sisters of Mercyn Andrew Eldrichin maneereja. Vierailevia laulajiakin tosin kuullaan Kotamäen, Helena Haaparannan (Crimfall) sekä Jaani Peuhun (Iconcrash) muodossa. Tämä tuo levylle mukavaa vaihtelua.
Vaikka Gothic Tapes ei osu kokonaisuutena napakymppiin, siltä löytyy useampikin laadukas sävellys eivätkä ne heikoimmatkaan ole totuuden nimissä huonoja. Joillekin rima on vain korkeammalla kuin toisille.
Levyn sykähdyttävimmästä päästä on koskettava, liki kymmenminuuttinen päätöskappale My Last Words, joka tekee jo yksistään levystä tutustumisen arvoisen. Tätä albumia tuskin voisi lopettaa hienommin.