Nämä espanjalaiset ovat varmasti tuttuja kaikille goregrindia hieman tarkemmin seuranneille. Uusille korville tiedoksi, että Haemorrhage edustaa yhtä monista vanhan Carcassin pauloihin jääneistä yhtyeistä.
Soundia voisi kuvailla klassiseksi verimöyheeksi alan uranuurtajien hengessä. Perusasioita kierrätetään ja omaperäisyydestä viis, mutta toisaalta bändi on ollut kuvioissa pian kolme vuosikymmentä. Haemorrhage kuuluukin alan varhaisempaan ja kunnioitettavasti yhä edelleen pyyhältävään aaltoon, joten jäppisiä on vaikea syyttää perässähiihdosta.
Tämäkin on lopulta sivuseikka, sillä We Are the Gore on musiikillisesti vankkaa ryöppäystä. Soundissa on modernia terävyyttä ja selkeyttä, mutta samalla myös sopivan rupista rujoutta. Tiukasti nakuttava soitto kuulostaa ihmisraajojen työltä, ja vain vikkelästi murinaa tahdittava rumpali edustaa nuorempaa osastoa. Muutoin rivit koostuvat jo 90-luvun alkupuolella mukaan liittyneistä musikanteista, ja Kitaristi Ana Belen de Lopez lieneekin yksi pisimpään äärimetallikuvioissa touhunneista naismuusikoista.
Helppohan tästä on pitää, sillä pariminuuttiset kaahaukset osaavat grindauksen puitteissa myös groovata. Aiempaan tuotantoon verrattuna ruuvia ei ole ainakaan löysätty, eikä vanhojen kettujen meno ole muutenkaan väsynyttä. Pyörä on kuitenkin se sama vanha, joten innovaatioiden määrä on pyöreä nolla. Ketä häiritsee, ketä ei.