Illuminati (2020) oli ainakin ilmestyessään löysältä ja innottomalta kuulostanut yritys uudistaa soundia monipuolisempaan suuntaan. Kolmen vuosikymmenen kokemuksella olisi odottanut jotain terävämpää. Kovin ilkeästi leikkaavaa puukkoa ei ole tarjolla vieläkään, mutta muutoin hollantilaiset ovat saaneet melodisen death metalinsa parempaan järjestykseen.
The Judas Paradox käynnistyy hitaalla, eeppisempiä sävyjä hakevalla nimiraidalla, joka sisältää myös puhtaampia lauluja. Jo tämä on pieni yllätys, sillä useimmiten nämä pelit aloitetaan suoralla hyökkäyksellä.
Sitäkin toki saadaan, mutta veteraaneilla ei ole tarvetta liipaisimen väkinäiseen puristamiseen. Kappaleista löytyy rähäkkää ja haikeaa melodisuutta, maalailua sekä keskitietä kulkevaa nopeaa melokuoloa. Koskettimet soivat vienosti taustalla ja soundissa on ilmavuutta.
Tavallaan The Judas Paradox on aika turha levy. Ei tällä ydinryhmän ulkopuolisia houkutella, mutta God Dethronedin vanhat fanit saavat pitkään diskografiaan uuden pätevän merkinnän. Jatkuvuudella on oma arvonsa.