Ensimmäistä albumiaan valmisteleva Supreme Havoc myöntää suoraan käyvänsä läpi jonkinlaista transitiovaihetta. Bändiä kiinnostaa paiskoa punkkia d-beatillä, mutta möyrimisen suuntaan ollaan ilmeisesti kuitenkin hidastamassa. Eräänlaisen jakomielisyyden oireet ovat kuultavissa selkeästi kahden biisin pienipainoksisella kassu-ep:llä, jolla ostetaan selvästi aikaa.
Punkkirymistely Disgust rullaa vaivattomasti, vaikka jarrupedaali painetaankin lattiaan sen keskivaiheilla. Meno on sekä ärjyä että leppoisaa, mikä johtuu osaltaan korviamiellyttävän lämpimästä ja pyöreästä äänimaailmasta. Deathwishissä on laskettu tempoa entisestään, tuplattu kesto ja ujutettu mukaan enemmän sävyjä, jopa Black Sabbathin hengessä.
Bändi osoittaa pikkujulkaisullaan hallitsevansa kummankin genren perusteet, mutta ei sen enempää. Tuttuus ei sinällään haittaa, mutta turvallisuus ei ole tämänkaltaisessa musiikissa minkäänlainen etu. Kappalekaksikosta siitä kärsii pahemmin juuri hitaampi Deathwish, joten jotain tarvitsisi tehdä, mikäli tähän suuntaan ollaan todellakin menossa, ja vielä pitkässä mitassa.