Pitää ilmaisunsa ryhdikkäänä eikä uppoa turhan syvälle folk metal -suohon – arviossa Ingrimm

Julkaistu Infernossa 3/2020.

Ingrimm
Auf Gedeih und Verderb
Hardy Entertainment

Saksalainen keskiaikametalli on sanapari, jonka luulisi soittavan varoittavia hälytyskelloja, mutta Ingrimm suoriutuu toimestaan yllättävän puhtain paperein.

Yhtyeen seitsemäs levy edustaa vanhan koulukunnan melodista metallia, jossa panostetaan sirkustemppujen sijaan laadukkaisiin sävellyksiin. Keskiaikaista tunnelmaa luodaan kampiliiran ja säkkipillin avulla, mutta niitä käytetään hillitysti ja hyvällä maulla. Julia Winkin viulu on hiukan suuremmassa roolissa, mikä ei haittaa, sillä hänen soittonsa luo melodiamaisemaan omanlaistaan syvyyttä.

Ingrimmin eduksi on todettava, että yhtye pitää ilmaisunsa ryhdikkäänä eikä ole uponnut turhan syvälle folk metal -suohon. Sanoisin, että imagosta ja keskiaikateemasta huolimatta yhtye on musiikillisesti lähempänä Acceptia ja Running Wildia kuin Eluveitieta tai Korpiklaania.

Ei tällä kuuhun mennä, mutta ihan mukavasti levyn äärellä viihtyy.