Tämän livejulkaisun musiikillinen taustakertomus on äärimmäisen kiinnostava ja kiinnittyy vahvasti Triptykonin edeltäjän Celtic Frostin tarinaan ja sen kaksinkertaiseen murenemiseen. Tom G. Warrior sävelsi sinfonisen kuolleiden messun ykkösosan Rex Iraen jo 1986 julkaistulle Into the Pandemoniumille. Kolmas osa Winter päätti yhtyeen paluulevyn Monotheistin (2002). Kokonaisuuden massiivinen ydin, yli puolituntinen keskiö Grave Eternal, on uustuotantoa ja toimii siirtymävaiheena näiden aikaulottuvuudessa etäällä toisistaan syntyneiden osasten välillä.
Melkoinen järkäle Grave Eternal onkin. Siinä missä tyylikkäästi päivitetty Rex Irae on selkeästi metallinen ja tällä hyväsoundisella julkaisulla ilmiasultaan hyvinkin raskas, Grave Eternal edustaa elokuvallista kuolonmarssia. Vasket, kellot ja patarummut jylisevät jylhästi raskassoutuisen ja vähäeleisen doomsoitannan ja Warriorin profeetallisen julistuksen rinnalla. Kiireetön eepos on yhtä murheenmurtamaa tunnelmaa ja laskeutuvaa lopullista yötä. Kylmät väreet ja tippa linssissä johdattavat loppusoittona toimivan Winterin äärelle.
Tyylikkäästi etenevä kokonaisuus on orkestroitu hienosti, ja kapellimestari Jukka Iisakkilan johtama sinfoniaorkesteri tukee säröistä doomlunastusta luontevasti. Warriorin partnerina erityisesti Rex Iraessa laulava Safa Heraghi on hänkin erittäin vakuuttava.
Teoksena Requiem on upea, mutta luonteeltaan sen tyyppinen, että sen äärelle on aika hankala asettautua toistuvasti. Äärimmäistä murhetta kanavoiva Requiem on priimaesimerkki tinkimättömästä visiosta, joka on toteutettu esimerkillisellä tyylikkyydellä.