Shape of Despair
Monotony Fields
Season of Mist
Kotimaisen funeral doomiin alkujoukkoihin kuulunut kuusikko palaa jakamaan tuomiota reilun kymmenen vuoden äänitystauon jälkeen. Neljäs levy sisältää, yllätys, yllätys, erittäin hidasta ja raskasta ahdistuksensekaista tunnelmointia.
Surumieliset melodiat sisältävät hetkittäin jopa pientä toivonkipinää, joten meno ei ole ihan niin synkeää kuin jotkin alan surijoiden teokset. Humpaksi ei tee kuitenkaan mieli pistää, sen verran syvissä vesissä tässä kynnetään. Ja raskaasti.
Myös Throes of Dawnissa vaikuttavan Henri Koivulan voimallisen matalat ja pitkäkestoiset örinät pistävät taas tavallisen kansalaisen ihmettelemään, miten ihmisestä voi lähteä moinen ääni. Natalie Koskisen kuulaanpuhtaat lauluosuudet tuovat vähän keveyttä ja kauneutta. Naisen koskettimetkin tekevät välillä saman, mutta toisinaan ne lisäävät tunnelmaan viiltävää kylmyyttä.
Soundimaailma on asiaankuuluvan massiivinen ja jyräävä, joskin murskaavaan raskauteen saadaan pientä vaihtelua introilla ja suvanto-osuuksilla. Melodiat ja biisirakenteet toistavat jossain määrin itseään, joten välistä meinaa iskeä pieni puutuminen.
Biisien keskimitta huitelee lähempänä kymmentä minuuttia, ja levyn kokonaispituuskin on vaatimattomat 76 minsaa ja rapiat päälle. Teoksessa on sen verran sulateltavaa, että vielä ei osaa sanoa, kasvaako lätystä kuuntelujen myötä todella kova vai jäädäänkö ihan kiva -osastolle.
Raskaan sarjan doomareille pakko-ostos, peruskuluttajalle laahaus saattaa käydä aivan liian ahdistavaksi.