Raskautta ilman koukkuja – arviossa Creeping Flesh

Julkaistu Infernossa 2/2022.

02.04.2022
CREEPING FLESH
...And Then the Bombs Came
EMANZIPATION

Taistelussa vyöryvää panssarivaunua vanhakantaisen death metalin muotoon pistävä Creeping Death ajelee matalaoktaanisella läpi sodan. Rintamatkaan eivät juuri vaihdu, vaan maasto on kauttaaltaan aakeaa laakeaa ilman suurempia mäkiä tai kuoppia.

Toisin sanoen näiden ruotsalaisten toinen pitkäsoitto on erittäin tylsä tapaus. Hailofbulletsit ja Boltthrowerit on varmasti kuunneltu innolla, mutta klassikkojen kikat eivät ole taipuneet miksikään kestäväksi.

Kitaroiden tuttu ruotsisärö on yhtä omaperäinen kuin bändin nimi, jossa kaksi kulunutta sanaa yhdistyy yhdeksi tyhjänpäiväiseksi pariksi. Toisaalta, mitä väliä nimestä, jos homma toimii. Mutta kun ei toimi.

Ongelmana on kelvollisen pinnan alla asuva sävellysten suoraviivainen tylsyys. Kappaleissa tarjoillaan raita raidan jälkeen vain sitä samaa keskitempoisen tuplabasarimaton päällä vyörytettyä örinää. Kitaramelodioilla tavoitellaan haikeutta, mutta puolitiehen jää sekin.

Nopeammat kohdat ovat harvassa, eikä niistä välity voima tai sodan myrsky. Lähtö telineistä on kaikin puolin laiskanpuoleista sorttia, ja lopulta tarjolla on vain keskitempoista raskautta ilman minkäänlaista mieleen jäävää koukkua.

Lisää luettavaa