Murean aavikkorockin saralla poikkeamat perussapluunasta ovat aika harvinaisia. Aussibändi Turtle Skull hoitelee hommaa kuitenkin jännällä ja kerrassaan toimivalla taipumuksella brittisävytteiseen pop-psykedeliaan – se nimittäin ottaa stoneriinsa ilmiselvän vahvoja lähtökohtia Stone Rosesilta. Bändi kategorisoikin musiikkinsa aika sattuvasti flower doomiksi. Tempo on rennonraukea, ja kyllähän tästä ne kukkaistuoksutkin lehahtelevat tajunnan sieraimiin.
Turtle Skullin erinomaisen murea soitto yhdistyy psykedeelissävytteiseen ja groovailevaan leijutteluun oikein miellyttävällä tavalla. Laulu on eteeristä, kuulasta ja vahvasti harmonista, joten melodista tarttumapintaakin on kosolti. Pelkän ihmisääntelyn varassa bändi ei toimi, sillä riffit ja rytmit ovat oikein hyvin synkassa laulun kanssa. Elementit ovat siis mainiosti liitoksissa toisiinsa.
Biiseihin on saatu mukavasti tarttuvia ja mieleenpainuvia melodioita, joten lopputulemana on oikein riemastuttava albumi tanakkaa yläpilvien jyrinää. Yllättävänkin mukaansatempaavalla melodisuudella ja mukavasti menoa raikastavalla kepeydellä silattu kokonaisuus on varsin mainiota kuultavaa.