Ruotsalaiselta kuulostava mutta saksalainen hard rockia ja tukkahevin suuntaan viittaavia säveliä syöksevä Kissin’ Dynamite tekee monta asiaa oikein. Riffi t ovat parhaimmillaan äärimmäisen vahvoja ja mieleenpainuvia, ja yleinen ote on hieman hevimpi kuin monella lajitoverillaan.
Kevyemmät biisit vaikuttaisivat olevan ryhmän heikko kohta. Good Life on uskomattoman tasapaksu ja tylsä veto, jota edes vierailevat laulajat eivät pysty pelastamaan. Siitä on kai yritetty muovata suurta maailmanparannusanthemia, mutta rallatus on teennäisyydessään aika väsyttävä. Kaksi muuta kevyempää biisiä ovat kuin mitäkin Bon Jovi -pastisseja, ajoittain jopa laulusuorituksia myöten!
Onneksi levyllä on reilu kourallinen vauhdikkaita ja energisiä rälläysbiisejä, jotka näyttävät, mistä jengi on oikeasti tehty. Näissä kappaleissa ei ole juuri muuta valitettavaa kuin se, että osa lyriikasta on todella vaivaannuttavaa jopa genren luonne huomioiden.
Kissin’ Dynamite rokkaa juuri niin tuoreella otteella kuin tällaista musiikkia esittäessä voi rokata. Albumilla on mittaa enemmän kuin tarpeeksi, mutta lätty pyörii silti hyvin vaivattomasti.