Saavuttaa parhaimmillaan tietynlaisen hallitsemattoman mielipuolisuuden ja energian – arviossa Sadistic Drive

Julkaistu Infernossa 9/2020.

05.01.2021
SADISTIC DRIVE
Anthropophagy
LA CAVERNA

Törkyä, saastaa, punkkia ja kuolemaa. Joensuussa parisen vuotta sitten perustettu Sadistic Drive ei liikoja pidättele vaan kiihdyttelee kymmenen raitaa läpi alta puolen tunnin. Tien viereen jätetään nippu raatoja ja epämääräisesti pulppuavaa limaa.

Kun esikuviksi mainitaan vaikkapa Autopsy ja Abscess, päästään jo pahalle hajulle. Grindin, thrashin ja death metalin miljoonalaatikosta kasatut raidat piestään ilmoille punkahtavan irtonaisella raivolla, mutta aivan luupäisintä kamaa tämä ei sittenkään ole.

Vimmaisella kiimalla kulkevat biisit sisältävät nimittäin yllättäviä hienovaraisia jippoja, joiden ansiosta levy ei paljasta aivan kaikkea heti ensimmäisillä kuunteluilla. Millään lailla tekniseksi menoa ei voi sanoa, mutta takavasemmalta kalloon iskeytyvät koukut ja tietty hulluus nostavat kokonaisuutta massan yläpuolelle.

Parhaimmillaan bändi saavuttaa sen tietynlaisen hallitsemattoman mielipuolisuuden ja energisen purskeen, jota alan klassisemmat nimet niin ansiokkaasti jo kolme vuosikymmentä sitten toistivat. Ei tässä sinänsä mitään uutta luoda, mutta sävelkynän väripaletti pitää mielenkiintoa yllä. Soundi on asiaankuuluvan likainen ja karu, mutta kuitenkin riittävän selkeä. Tätä lärviä ei ole totta vie liikoja puunattu, mutta itse biisien parissa on vietetty taatusti jokunen tovi.

Aivan koko mittaansa Anthropophagy ei kanna, sillä osin riehuminen on vain keskinkertaista. Punainen lanka meinaa välillä kadota, mutta kovat jutut ovatkin sitten todella kovia. Vahvojen hetkien iskevyys ja soitannollinen rikkaus paikkaavat paljon.

Lisää luettavaa