Tietämykseni ukrainalaisista bändeistä on perin rajoitettu. Nopeasti mieleen nousee vain black metalin keinoin kiitosta kerännyt Drudkh. Hieman tiristämällä esiin putkahtavat myös Jinjer ja Nokturnal Mortum.
Äärimmäisemmän ilmaisun skene lienee joka tapauksessa kohtalaisen pieni. Tätä taustaa vasten ei ole varsinainen yllätys, että Rattenfängerin miehistä jokainen soittaa myös Drudkhin riveissä. Mustan metallin sijaan ilmaisumuotona on kuitenkin death metal, joka tuntuu tämänkin näytön perusteella taittuvan oikein sujuvasti.
Erinomaiseen Epistolae Obscurorum Virorum -debyyttiin (2012) verrattuna Geisslerlieder ei kuitenkaan pääse aivan samalle tasolle. Keinot ovat yhtä samat, eli tarjolla on erittäin raskasta, keskitempoisesti möyrivää ja pääosin synkkää tunnelmaa painottavaa mättöä. Sanoitukset ovat kaikki latinaksi, sillä miksipä ei.
Näissä karkeloissa pääasiana ei ole tarttuva riffitulitus, vaan kuolemanvakavasti soitettu ja pitkähköjä vetoja suosiva vanhan liiton ruhjonta. Mitään keventävää ei ole mukana, ellei sellaiseksi laske levyn turhaa introa. Kokonaisuutta voisi kuvailla sekoitukseksi Winterin death doomia ja Bolt Throwerin tarttuvampaa murjontaa.
Geisslerliederin hartioita painava raskaus kuulostaa hyvältä mutta vaatii jokusen pyörityksen avautuakseen kunnolla. Vaikka kappaleiden koukut ja painokkaasti lanaavat riffittelyt eivät tarjoa aivan debyytin hurmokseen verrattavia hetkiä, kyseessä on yksi menneen vuoden parhaista dm-julkaisuista, joka kannattaa ehdottomasti tarkistaa.