Setämiesrockin aatelia ja ehdotonta eliittiä – arviossa Magnum

Julkaistu Infernossa 1/2020.

19.03.2020
Magnum
The Serpent Rings
Steamhammer

Vuonna 1972 perustettu brittiyhtye Magnum ei ole päässyt veteraanistatuksestaan huolimatta pelaamaan isojen poikien liigaan. Yhtye saavutti jonkin verran kaupallista menestystä kasarilevyillään kuten Chase the Dragonilla (1982), Vigilantella (1986) ja Wings of Heavenillä (1988). Vuonna 1995 orkesteri pisti pillit pussiin, kunnes palasi sorvin ääreen vuonna 2001. Siitä lähtien se on tiputellut pitkäsoittoja melko tasaiseen tahtiin. The Serpent Rings on sen kahdeskymmenesensimmäinen albumi. 

Magnumin jäsenistö on kokenut vuosien varrella lukuisia vaihdoksia, eikä alkuperäisestä porukasta ole jäljellä kuin laulaja Bob Catley ja kitaristi Tony Clarkin. Ja kuitenkin The Serpent Rings on yllättävän pirteä paketti semiprogressiivista hard rockia, joka ei aiheuta ekstaasia mutta pitää kutinsa alusta loppuun. Se on ammattitaidolla tehtyä, suurella sydämellä sävellettyä säveltaidetta, joka lohduttaa kuin kuuma kaakao hiihtoretken jälkeen.

Hyvällä tavalla tuttua ja turvallista musiikkia. Eikä voi kuin ihailla Catleyn ääntä, joka kuulostaa vielä 72 vuoden kypsässä iässäkin vahvalta ja täyteläiseltä. 

Magnum on niin sanotun setämiesrockin aatelia ja ehdotonta eliittiä, eikä termi ole tässä yhteydessä lainkaan derogatiivinen.

Lisää luettavaa