Seuraavia siirtoja odotellessa – arviossa Medeia ja Assemble the Chariots

Levyarvio julkaistu Infernossa 9/2015.

Medeia
Manning the Helm -ep

Fullsteam
2_5_kirvesta

Assemble the Chariots
World Architects -ep

Omakustanne
3_kirvesta

Medeia kuulosti hämmästyttävän vaisulta edeltävällä Iconoclastic-levyllään (2013). Näin jälkikäteen ajateltuna tämän ymmärtää, koska albumi oli tietyn ajan päätepiste: levy osoittautui viimeiseksi vuosina 2007–14 mukana huutaneelle Keijo Niinimaalle. Niinimaan panos Medeialle oli hyvä, mutta ei suinkaan korvaamaton.

Tymäkkää deathcorea pursuava Manning the Helm -viisibiisinen palauttaa Medeian takaisin raiteilleen. Kappaleet ovat rajuja, kaikessa teknisyydessäänkin suoraviivaisia turpaanvetoja, jotka ajavat sisään jo entuudestaan monipuolisena laulajana tunnetun Frans Aallon. Miehen murinat ja korinat istuvat bändin musiikkiin loistavasti, joten yhtye tuntuu löytäneen keulilleen täydellisen laulajan.

Ep-mittaan jätetty Manning the Helm on syystäkin lyhytjulkaisu, sillä kiekon biisit ovat lopulta suht keskinkertaisia rypistyksiä. ”Tylyimmät riffit ja isoimmat kertosäkeet ovat vasta tuloillaan”, kitaristi Samuli Peltola kertoo lehdistötiedotteessa, joten jälki lienee jatkossa huomattavasti tätä vakuuttavampaa. Sitä odotellessa.

Jossain määrin samaan teknisen, aggressiivisen ja tunnelmallisen deathcoren genreen Medeian kanssa uppoava Assemble the Chariots osoittaa kolmannella lyhytjulkaisullaan lupaavia merkkejä. Pääkaupunkiseudulla vaikuttava viisikko on hionut musiikkinsa sen verran tiukkaan iskuun, että kohta on aiheellista odotella kovia tekoja.

World Architects koostuu monesta eri komponentista. Siinä on dimmuborgirmaista sinfonista äärimetallipullistelua, Between the Buried and Me’n suuntaan viittaavaa teknis-progressiivista soittotaituruutta ja vähän kaikkea siltä väliltä. Ilmava soundi ja moniulotteiset sovitukset viimeistelevät mielikuvan siitä, että vastaavia metallihybridejä tulee vastaan erittäin harvoin – jos koskaan.

Vaikka Assemble the Chariots vaikuttaa äkkiseltään melkoiselta sillisalaatilta, musiikistaan löytyy muutaman kuuntelukerran jälkeen paljon mielenkiintoisia piirteitä. Bändi tasapainotteleekin rajalla, milloin lähtee oikein kunnolla. Vielä ei iske aivan täysillä, mutta yhtyeessä on helppo nähdä ja kuulla yksi tulevaisuuden kovista suomalaisista metallinimistä.