Hyvä ensivaikutelma kantaa pitkälle, joten parhaat biisit ripotellaan yleensä levyjen alkupuoliskoille. Näin on myös jenkkibändi Nivianen toisen pitkäsoiton tapauksessa, sillä avausraita League of Shadowsin alkuriffistä rakentuva eeppinen metalliseos jämähtää pääkoppaan kerrasta.
Vaikutelma kantaa harvemmin aivan loppuun asti, eikä siinä onnistu myöskään tunnin kellottava The Ruthless Divine. Pää pysyy silti komeasti pinnalla koko reissun, eikä vettä vedetä keuhkoon missään vaiheessa. Väittäisinkin, että käsissä on yksi vuoden parhaista kiekoista sarallaan.
Aineksina on jenkkipowerin ympärille rakennettu, erittäin hyvältä soundaava melodinen heavy, jonka palikoista tulee välillä mieleen Iced Earth, toisinaan Iron Maiden ja sitten ihan vain Niviane. Tasapaino raskaan voimailun ja ilmavamman fiilistelyn välillä on kohdallaan.
Tärkeimmät osumat löytyvät sieltä mistä pitääkin. Sopivan eeppisiä sävyjä tavoittelevat kappaleet pidetään iskukykyisissä mitoissa, eikä samoja näppäilyjä toisteta loputtomiin. Vahvasti tulkitseva Norman Skinner kutoo laulumelodiansakin harvinaisen tarttuvaan muotoon.
Sopiva määrä uhoa, tunnetta ja isosti maalailevia kaaria tekee The Ruthless Divinesta yhden viimeaikojen suurimmista yllättäjistä. Ehdottoman suositeltava tapaus.