Tämä jo viime marraskuussa ensi-iltansa saanut äänite oli allekirjoittaneen papereissa menneen vuoden parhaimmistoa.
Yhdysvaltojen Nevadasta käsin operoiva jengi ihastuttaa ennakkoluulottomuudellaan toisen täyspitkänsä ensisekunneista lähtien. Kyseessä on kunnianhimoinen, omaperäinen ja valloittava sekoitus raskasta progea ja new waveä. Kolmihenkinen voimanpesä piikittää selkärankaa veikeällä, kierolla, melodisella ja mukaansavievällä soitannallaan. Tears for Fearsin mieleen tuovat laulut ovat kuin vainoharhaisen, hetkenä minä hyvänsä panikoivan hahmon kurkusta, mutta ne istuvat mekaaniseen äänimaisemaan ällistyttävän hyvin.
Sävellykset ovat sulavia mutteivät suoraviivaisia: tietyt raamit löytyvät, mutta mukaan on ujutettu mieluinen määrä tajunnanvirran tuntua. Tunnetilat ylipäätään vaihtelevat ilakoivasta kauhistuneeseen ilman että kuulija vieraantuu tai lakkaa viihtymästä.
Kritisoinnin aihetta antaa lähinnä vain se, että rumpalin otteissa on hieman hätiköintiä. Lisäksi levy on materiaaliltaan muutoin moitteeton, mutta kunnian loppuvaikutelman jättämisestä on saanut sen vähiten vakuuttava veto. Samaista biisiä säestää muuten saksofonillaan Jørgen Munkeby, jonka johtama Shining tuo Four Stroke Baronin helmikuun lopulla mukanaan Suomeen.
Planet Silver Screen on osoitus siitä, että tämän kokoonpanon surrealistisella ja säväyttävällä ilmeellä on kaikki edellytykset tehdä lähtemätön vaikutus. Kun kaverukset pitävät saman tason, väylä verrattain isoihin saleihin on ansaittu, vaikkei se varsinaisesti avautuisikaan. Suosittelen varauksetta kaikille avoimin mielin uutta musiikkia metsästäville.