Huvittavaa kuunnella ruotsalaista vanhaa death metalia palvovaa saksalaista pumppua ja saada ensimmäinen mielleyhtymä toiseen saksalaiseen, niin ikään ruotsikuoloa jäljentävään porukkaan.
Lay Down Rottenin jäänteistä kasattu Demonbreed on ilmaisultaan aivan kuin Fleshcrawlin hitusen tuhdimpi veli. Dismemberin, Graven, Bloodbathin ja hienoisesti myös vanhan Hypocrisyn jäljillä murjova Where Gods Come to Die on tuotannollisesti oikein pätevä esikoinen, mikä ei ole miehistön kokemus huomioiden mikään yllätys.
Pikkumelodinen, raskaasti vääntävä ja pääosin keskitempoisesti örähtelevä mättö lainailee esikuviaan niin perusteellisesti, että mukaan ei ole mahtunut mitään omaa. Elävästi soitettua ja hyvältä soundaavaa kiekkoa pyörittelee ilokseen, mutta se ei jää biisiensä puolesta eloon. Bassarien hienosti ajama Revenge in the Afterlife tosin pääsee aika lähelle.
Coverina piiskataan hieman puhdastakin laulua sisältävä Blood Colored, jonka väsyneisyys menee lähinnä alkuperäisestä vastuussa olevan Edge of Sanityn piikkiin. Käsiin jää erittäin pätevästi toteutettu ja päällisin puolin mehukkaalta kuulostava kumarrus vanhoilta legendoilta kuulostavaa murinaa. Julkaisun tarpeellisuus sujahtaa puhtaasti kulutusviihteen puolelle. Sutjakasti kulkee.