Jokusen pienjulkaisun jälkeen pitkäsoittokantaan tarraava Celesti Alliance heittää tähtensä kertaheitolla kotimaisen melodisen heavyn taivaalle. Aivan kirkkaimpana bändin tuike ei vielä loista, mutta Hybrid Generationin perusteella matka huipulle ei ole enää pitkä.
Suhteellisen kokemattomista muusikoista koostuva yhtye tietää mistä pitää. Omakustannestatuksesta huolimatta toimitus on varmaa ja soundeissa on potkua. Ongelma lieneekin lähinnä väärä vuosituhat, sillä musiikillisesti tämä tekisi mieli heittää aina 1990-luvulle asti – mutta vain hyvässä mielessä, sillä vertailukohdaksi voisi heittää ysäriaikojen Tarotin. Marco Hietalan laulusta tosin jäädään tai jättäydytään hyvän matkan päähän. Valteri Heiskasen tulkinta onkin lähempänä Kai Hansenin koulukuntaa, eikä Gamma Ray ole muutoinkaan touhusta kovin kaukana.
Louder Powerin alussa jyristellään kuin Manowar ikään. Kahdeksan kappaleen valikoimasta löytyykin sopivasti uhoa, melodiaa, tunnelmointia ja eeppisempää rakentelua. Kymmenen minuutin rajapyykin ylittävä päätösnimikappale paketoi hommat hyvällä nuotilla, ja uusintakuuntelu ei tunnu lainkaan pöllömmältä idealta.
Tärkein osa-alue toimittaa, eli kiekolle on saatu ahdettua yllättävänkin taipuisa valikoima laadukasta melodista heavyä. Kovin omaleimaisia uria tässä ei tyyli huomioiden tietysti kuljeta, mutta myöskään pastissitunnelmat eivät välity. Kosketinsoittimien taakse voisi kuvitella Tarotin Janne Tolsan, mikä sekään ei ole lainkaan huono juttu.