Sheidim tunki viimevuotisella Shrines of the Void -debyyttialbumillaan luun kurkkuun riffeiltään raastavalla, tunnelmaltaan ahdistavalla ja liideiltään lohduttomalla tyylillään. Infamata tarjoaa viiden uuden raidan voimin espanjalaiskokoonpanon deathvaikutteista ja melodista black metalia.
Parhaimmillaan yhtyeen tinkimätön soitto tihkuu mystistä ja läpitunkevaa voimaa. Ep:n kappaleet on rakennettu vaihteleviksi vimmaisten purkauksien ja musertavien manausten ristituliksi. Kielellisesti ansiokkaat sanoitukset tukevat okkultistisilla mielikuvillaan kokonaisvaikutelmaa sopivan ponnekkaasti.
Melodiat ovat kuitenkin suurelta osin aiempaa tehottomampia ja jäävät valitettavaan sivuosaan suhteessa mättöön, joka on liian usein melko mitäänsanomatonta. Kappaleiden sisäinen liikehdintä ei ole yhtä ilahduttavan orgaanista ja sulavaa kuin kokopitkällä. Etenkin kuuden minuutin keston ylittävillä kappaleilla näyttäisi olevan suunta ajoittain hakusessa.
Sheidim omaa yhä kyvyn mielikuvituksellisesti ilmaistun mustan magian tuottamiseen, mutta Infamatalla bändi tulee ottaneeksi taka-askeleen kohti hajanaisempaa ja tylsempää tehtailua.