Tämä melkein-superryhmä koostuu Lonely Robot -nokkamiehestä, Marillion-basistista ja Steven Wilsonin nykyisestä rumpalista. Ei siis ihme, että InsideOutilta irtosi levytyssopimus. Harmi vain, että kyseessä on täysin turha tekele.
Otetaanpa syyniin sanoitukset. Purskahdin nauramaan ääneen viimeistään Idlewild-biisin kohdalla. Biisin jokainen rivi on edellistä kuluneempi klisee, ja ne on lämäisty peräkkäin niin, että varmasti rimmaa.
Bongaa tähti jokaisen vähintään viisisataa kertaa rockin historiassa käytetyn fraasin jälkeen…
Idlewild.*
No time to come undone.*
The bitter truth is blinding you,*
for staring at the sun.*
Seas of faces,* strapped in cages.*
Chasing happiness,* run and run.*
Scanning skylines,* burning timelines.*
Leaving everything far behind.*
There’s nothing to regret.*
This race is won.*
Kuvittele 1980-luvun AOR-vaikutteista progea, jonka musiikillinen ilmaisu on vastaava kliseekimppu kuin ylläolevat lyriikat. Siinä on Radio Voltaire pähkinänkuoressa.