Täyteläistä vyörytystä ja vivahteikasta mukaansatempaavuutta – arviossa Sepultura

Julkaistu Infernossa 2/2020.

Sepultura
Quadra
Nuclear Blast

Brasilian paljon mielipiteitä jakanut metallijätti julkaisee jo 15. kokopitkänsä. Yhtyeen 36 vuotta kestäneelle uralle on mahtunut kaikenlaista musiikkityylin muutoksista bändinsisäisiin kiistoihin.

Vaikka yhtye tunnetaan ikuisesti sen perustajien eli Cavaleran veljesten aikaisista alkuaikojen klassikkolevyistä, iänikuinen haikailu menneeseen tuntuu turhalta. Bändin lukuisat Cavalerojen jälkeiset levyt ja omapäisen kokeileva tyyli ovat osoittaneet yhtyeen olevan oma tyytyväinen entiteettinsä. Quadra on bändin nykylinjalle uskollinen, innovatiivisesti seikkaileva metallialbumi.

Levy ei ole helpoin eikä mitenkään hetkessä aukeava kuuntelukokemus. Siinä on paljon groovea ja yhtyeen alkuajoille ominaista thrash metal -paahtamista. Mainittuja täydentävät jälleen salamyhkäiset tunnelmannostatukset, kulmikkaat progevivahteet ja bändin aiemmillakin levyillä esiintyneet lattarivaikutteet. Ilahduttavaa on, että biisit pysyvät kaikkine täytteineenkin valtaosin kasassa. Tästä kielivät toistuvasti ilmaa takova nyrkki ja muu vastaava kehonkieli.

Bändin uutuus ei ole varmasti kaikkien mieleen, mutta itse löydän siitä paljon täyteläistä vyörytystä ja vivahteikasta mukaansatempaavuutta. Kappalemateriaali on yksinkertaisesti tarttuvaa, ja bändi suoriutuu sen tulkinnasta lujan ammattitaitoisesti. Suurimmat pisteet ansaitsevat karpaasimaisen laulajan Derrick Greenin hapekas raivoaminen ja kitaristi Andreas Kisserin monisäikeiset ässäriffit.