Tempoiltaan hieman turhankin yksitotista murskausta – arviossa Concrete Icon

Julkaistu Infernossa 2/2020.

Concrete Icon
Rancid Harmony
Klabautermann

Omalta kuulostavan materiaalin kasaaminen näinkin käytetyistä aineksista ei ole heikkojen hommaa. Turkulainen Concrete Icon naittaa jenkkityylisen death metalin raskautta eurooppalaiseen melodiantajuun ja onnistuu kuulostamaan vain itseltään.

Morbid Angelin keskitempoisempaa osastoa on kuunneltu, se on selvää. Rancid Harmony jyrää synkeällä nuotilla kuopasta toiseen. Harkitusti tyylitajulla käytetyt kitaramelodiat ja -soolot rikastuttavat kokonaisuutta, joka on tempoiltaan hieman turhankin yksitotista murskausta.

Miellyttävän muhkeat ja luonnolliset soundit antavat levylle vakuuttavan kuoren, eikä tyyli ole Perennial Anguish -debyyttiin (2013) verrattuna juuri muuttunut. Surumielinen, painostavan raskas ja keskitempoinen mättö muodostaa toimituksen rungon, mutta edeltäjäänsä verrattuna Rancid Harmony on pykälän luupäisempi levytys.

Blastryöpsähdykset ja nopeammat tikkaamiset on leikattu lähes kokonaan pois. Kolmosvaihteella liikkuvat kappaleet muuntelevat tempoa vain marginaalisesti, eli levyn ääripäät ovat hyvin lähellä toisiaan. Pitkäsoiton mitassa tämä käy hieman puuduttavaksi, vaikka bändi tekee oman juttunsa kieltämättä varsin hyvin.