Oregonin Portlandissa tomutetaan kunnon kuoloa. Muun muassa Bell Witchistä ja Ritual Necromancysta tuttuja ukkoja sisältävä nelikko julkaisi ensidemonsa neljä vuotta sitten. Nyt on esikoispitkäsoiton aika.
Infernal Miasma -intron jälkeen isketään tiskiin kahdeksan biisiä tinkimätöntä homekuorrutettua death metalia. Koko homma on mäiskitty piirun päälle puoleen tuntiin, mikä on juuri sopiva mitta tällaiselle armoa tuntemattomalle soseuttamiselle.
Autophagyn mättämisessä löyhkää niin Incantationin kuin vanhan suomikuolon perintö. Bacteriophagen äänimaisema on rupinen ja luomu, mutta silti sopivasti ärhäkkä. Tyylisuunnan perinteille uskollisesti toimitus hoituu niin laahaavana synkistelynä kuin blastin käskyttämänä hyökkäyksenä. Hurmeiset sanoitukset muristaan matalalta ja kaukaa. Kuulijaa ei kosiskella hempeilyllä, se on varma.
Tässä sarjassa on nykyään niin runsaasti bändejä, että erottautuakseen pitäisi saada aikaan jotenkin unohtumatonta ja ainutlaatuista jälkeä. Nyt niin ei tapahdu. Rakkaus death metalia kohtaan kyllä kuuluu ja välittyy kuuntelijan päähän asti. Autophagya onkin helppo suositella kaikille kuolofiileille.