Crimson Day
Order of the Shadows
Iron Shield
Muutaman vuoden vanha tamperelaisrykmentti julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa tänä syksynä tuoden oman osuutensa suomalaiseen äänimaisemaan. Tiukkaa ja tinkimätöntä heavy metalia lupailtiin, ja sitä myös saatiin. Sekä hyvässä että huonossa.
Ensimmäiseksi jaetaan ruusuja, ja tällä kertaa laulajalle. Solisti Valtterin ääni on mukavan perinteikäs ja antaa hauskan old school -vivahteen levyn kohtuullisen tasapaksuun sisältöön.
Risuja jaetaankin tasaisesta biisimateriaalista. Paahto on lupaavaa ja menevää, mutta kappaleita ei ole mielekästä kuunnella kokonaisen albumin verran. Levyä ei voi haukkua huonoksi ja kyllä sillä on hetkensä, vaikkakin suurimmaksi osaksi laulajan hienon äänenkäytön ansiosta.
Yhtyeellä on aikaa tehdä säväyttävämpiäkin albumikokonaisuuksia ja näyttää lopulliset närhenmunat. Soitto on taidokasta, tästä se ei ainakaan jää kiinni. Jokin nyt vain puuttuu.