Kreikan Thessalonikista tuleva progressiivinen post-rock-yhtye on saattanut maailmaan yhteensä kolme albumia, joista parhaillaan käsillä oleva on julkaistu tamperelaisen levy-yhtiön kautta.
Jotain suomalaista albumin synkkyydessä onkin. Kitarasoinnut erityisesti kakkosraita Partial Fraction Decompositionilla tuovat mieleen HIMin. Goottidoom mainitaankin yhtenä yhtyeen tyyliä kuvailevana sanana albumin saatelappusessa.
Ensimmäisen kerran pyöräytin levyn läpi automatkalla. Sanonpa vain, ettei tuttu ajomatka ole koskaan tuntunut yhtä pitkältä. Myöhemmin kotona albumin hitaasta ja maalailevasta temposta katosi kuitenkin pitkäveteisyys sitä mukaa, kun kappaleet hahmotti paremmin. Yhtye saattaisikin loksahtaa kohdallani samaan kategoriaan Swallow the Sunin kanssa: levyllä ihan ok, livenä täydellinen.
Tunnelman luominen on albumilla ykkösasia, ja sen tukena kuullaan vain vähän puhdasta laulua ja jonkin verran murinaa. Kaikkiaan albumi sisältää tummuudessaankin toiveikasta, seesteistä ja kiinnostavaa tunnelmointia. Erityisen maininnan ansaitsee levyn yksinkertaisuudessaan nerokas nimi.