Jos kadun elämässäni jotain, niin antamaani keskitason arvosanaa Mephorashin edeltävälle Shem Ha Mephorash -levylle (2019). Kiekko on nostanut tasoaan huimasti jatkokuunteluissa, ja uusi levy lunastaa kaikki odotukset korkojen kera.
Ruotsalaisten luoma mystinen äänimaailma on kuin sekoitus Celtic Frostia, Elendiä, Ofermodia ja Therionia. Pääosin hitaasti kulkevia kappaleita tuetaan runsailla kuorolauluilla ja hetkittäin jopa kauniiksi luonnehdittavilla kohdilla, jotka ovat black metaliksi laskettavassa musiikissa verrattain harvinaisia.
Bändiä pyöritetään viiden muusikon sekä vierailijoiden voimin, ja kokoonpanon panoksen huomaa. Kokonaiskuva on Mephorashin viidestä levystä seesteisin, mutta helposti myös paras ja tasapainoisin. Lähes ylitsevuotava luovuus tuntuu saavuttaneen pisteen, jossa on aiheellista puhua vain ja ainoastaan huippuonnistumisesta.
Krystl-Ah tuo mustaan metalliin paljon uutta ja kiinnostavaa. Albumi ei ehkä miellytä suurta yleisöä, mutta palkitsee takuulla jalokiven lailla hohtavaan sydämeensä ennakkoluulottomasti sukeltavan kuulijan.