Alku ei ole lupaava. Kaiutetuilla puhtailla kitaroilla, laiskalla riffivallilla ja koskettimilla rakentuva intro kestää kuusi minuuttia, mikä ei ole varsinaisesti sitä, mitä death metalilta haluan.
Toisesta raidasta alkaen meno terävöityy, vaikkakin tietty tarkoituksellinen tunkkaisuus pidetään alati läsnä. Tunnelma on alavireisen synkkä, orgaaninen ja yllättävänkin sävykäs.
Kun selättää alkukankeuden ja omat ennakkoluulonsa, Shades of Night paljastuu tyylillä tehdyksi sekoitukseksi Tribulationin ja Necrophobicin tienoilla kulkevaa melodista ja tunnelmallista kuoloa. Liitto on vanha, mutta siinä on useampi ulottuvuus.
Erityisesti kitaraosasto väläyttelee hienoa osaamista. Nopeampaa myllyä ripotellaan satunnaisesti, mutta pääosin kuoleman valtakunnassa suditaan laveammalla pensselillä. Tunnelmat ja kaaret on rakennettu minuuttien mittaisiksi ilman että homma jäisi konttaamaan paikoilleen.
Nokturnal tulee Indonesiasta, joka on kunnostautunut aiemminkin yllättävästi potkivien debytanttien maana. Mitään kovin originellia menossa ei ole ja maisemat pysyvät melko ruotsalaisina kautta linjan, mutta vankka osaaminen tässä soi.