Lähes kahden vuosikymmenen tauon jälkeen levytysrintamalle palaava Annihilatus edustaa kotimaisen black metalin hämärämpää laitaa. Debyyttipitkä Blood and War (2002) sisälsi varsin raakaa ja kaoottista räiskettä, joka heitteli roiskeitaan jäljistä sen kummemmin välittämättä.
Death from Above sen sijaan kuulostaa monin osin kuin toisen bändin tekemältä, mikä tulee varmasti jakamaan vanhojen fanien mielipiteitä. Särisevä soundi on siistiytynyt selkeämpään kuosiin, eikä musiikissa ole enää samaa räjähtävää raakuutta.
Celtic Frostin ja hitusen tuoreemman Darkthronen hengessähän tässä mennään, mutta ei liiaksi. Death from Above onkin sikäli jännä tapaus, että vaikka erilaisia palikoita on varsin vähän ja ne käytetytkin ovat perusmallia, kokonaisuus kuulostaa tarpeeksi omanlaiseltaan. Se on selkeästi enemmän kuin osiensa summa.
Kaaos on ehkä mennyttä, mutta aika jyrkässä hengessä tässä silti päästellään. Kappaleet alkavat välittömästi ja loppuvat, kun asia on sanottu. Nyökkäilyä aiheuttaa myös vittumaisen kuiva ja ilkeä ärinälaulu, joka latoo tiskiin luupäisen tylyä julistusta uskontojen tuhoamisesta ja elämän väliaikaisuudesta. Anti-Magic tekee selväksi, mitä yhtye ajattelee kaikenlaisten mystikkojen, ritualistien ja muiden uskonmiesten touhuista sekä ylä- että alakerran edustajien suhteen. Ei kenties kovin omaperäistä aineistoa, mutta tehokas nihilismi ja otsaankäyvällä takomisella pelaava biisimateriaali toimivat oikein hyvin.
Riffipuoli on hyvin yksinkertaista tekoa. Myöskään sopivasti tempoa vaihtelevat ja lähes hypnoottisesti mättävät rummut eivät kikkaile, mikä kääntyy lopulta koko levyn vahvuudeksi. Albumin yleisilme on selkeästä ilmaisusta huolimatta varsin primitiivinen ja siltä löytyy uskottavan pahansuopaa – vai pitäisikö sanoa täydellisen välinpitämätöntä – tunnelmaa. Värityksen minimaalisuudesta huolimatta tarttuvuutta on ihmeen paljon. Mukaan on saatu yksinkertaisen tehokkaita koukkuja, joiden ansiosta tarjoilu näyttäytyy kymmenenä erilaisena shottina, ei vain yhteen tuoppiin kaadettuna sotkuna.
Blastaamisen ystäville Death from Above ei tarjoa mitään. Keskitempoisen ja hivenen reilumman laukan välillä liikkuva kiekko on kuitenkin tavallaan hyvinkin uppiniskainen ja lakonisen vihainen tapaus. Kautta tarjonnan huokuva toivoton tunnelma alleviivaa kaiken merkityksettömyyttä ja ilmaisu on kylmäntoteavaa. All Will Die.