Uppoaa helposti mitäänsanomattomuuden harmaaseen massaan – arviossa Nocturnal Breed

Julkaistu Infernossa 7/2019.

Nocturnal Breed
We Only Came for Violence
Folter

Dimmu Borgirista tuttujen Shagrathin ja Silenozin sekä yhä mukana olevan S. A. Destroyerin (ex-Gehenna) projektina vuonna 1996 syntynyt Nocturnal Breed on jyystänyt luupäistä black/thrashiään viiden albumin verran, eikä kuudes näyttökään saa norjalaisporukan kelkkaa kääntymään.

Shagrath ja Silenoz jättivät Nocturnal Breedin jo parikymmentä vuotta sitten, mutta bändin lähtökohdat eivät ole muuttuneet. Homman pohjana toimii yhä sorainen ja riffivetoinen ilkeilymetalli, joka on ottanut suurimmat vaikutteensa Motörheadin, Venomin ja Sodomin kaltaisilta genrepioneereilta. Mukana on myös ripaus Accept-koulukunnan perusheavyä, joten turhasta yllätyksellisyydestä ei ole tarvinnut Nocturnal Breedin kohdalla haaveilla.

We Only Came for Violence on yhtyeen ensimmäinen levy viiteen vuoteen. Aika on tässä tapauksessa merkityksetöntä, sillä tämäkin albumi kuulostaa ajattomalta. Levy olisi voitu julkaista yhtä hyvin vuonna 1989 tai 1999, sillä yksikään kiekon riffeistä ei sido musiikkia varsinaisesti tähän päivään. 

Nocturnal Breedin retroilussa on puolensa, mutta myös tuorein kiekkonsa uppoaa helposti mitäänsanomattomuuden harmaaseen massaan. Löytyyhän porukasta toki pätevää muusikkoa ja kohtuullisia biisejä, mutta kuka tällaisia ”tribuuttilevyjä” oikeasti tarvitsee?