Uudelleenäänittäminen tuntuu erikoiselta – arviossa W.A.S.P.

Julkaistu Infernossa 2/2018.

W.A.S.P.
ReIdolized: The Soundtrack to the Crimson Idol
Napalm

Lähtökohtaisesti on vähintäänkin epäilyttävää nauhoittaa ja julkaista uudestaan metallimusiikin merkkipaaluihin lukeutuvia albumeita. Mutta mikäs minä olen sanomaan vastaan herra Blackie Lawlessille. ReIdolized on siis uusioversio 25 vuotta sitten julkaistusta, ehdottomaan legendaluokkaan kuuluvasta The Crimson Idol -teemakiekosta, joka on kestänyt ajan hammasta loistavasti aina näihin päiviin. Siksi uudelleenäänittäminen tuntuu entistä erikoisemmalta. 

ReIdolizedin suurin helpotus on nyky-W.A.S.P:lle ominaisen kireäksi kompressoidun yleissoundin puute, tai ainakin sen vähäisyys. Uusitut soitto-osuudet puolestaan eroavat ainakin päällisin puolin hyvin vähän originaalista, mikä sekin plussaksi luettakoon. 

Toki ReIdolizedilla on muutakin kuin kaupallinen funktio. Se tuo viimein saman katon alle peräti kuusi uutta kappaletta, jotka kuuluivat alkuperäiseen konseptiin, mutta joita ei julkaistu varsinaisella The Crimson Idolilla. Tai no, raidoista kolme, Michael’s Song, Hey Mama ja Showtime, ovat alle kaksiminuuttisia välikkeitä, ja sinällään upea Miss You julkaistiin jo edellisellä W.A.S.P.-studiolevyllä, vuoden 2015 Golgothalla. Loput biisit, The Lost Boy ja The Peace, ovat Miss You’n tapaan tunnelmaltaan todella väkeviä, ja mikä parasta, ne istuvat alkuperäiseen konseptiin kuin sirkkelinterä nivusiin. 

ReIdolizedin juhlapainoksessa on mukana dvd, jolta löytyy The Crimson Idol -saagaan linkittyvä samanniminen elokuva. Rainaa varten kuvattiin aikoinaan tuntitolkulla materiaalia, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Suoraan sanoen… olisiko tarvinnut nytkään. Filmi on faneille takuulla tärkeä, mutta sisältönsä puolesta se ei ole muuta kuin yksittäinen henkilökohtainen mielikuvakollaasi siitä, mitä The Crimson Idolin musiikki ja tarina tuovat mieleen. Olkoonkin, että nyt puhutaan Blackie Lawlessin mielestä.