Vääntöä löytyy, mutta voima ei välity kuulijalle kuin puoliksi – arviossa Bismarck

Julkaistu Infernossa 5/2020.

24.09.2020
Bismarck
Oneiromancer
Apollon

Oneiromancer on kaikessa yleisessä hienoudessaan perin harmittava levytys. Sillä on mittaa sopivat puolisen tuntia sekä mahtavan jykevät mutta samalla ilmavan lämminhenkiset soundit. Norjalaisviisikko osaa myös hyödyntää dynamiikkaa yleissoundin määrittävästä murjonnasta leijailuun. Satunnaisesti esille ponkaisevat vaikutteet niin black metalista, psykedeliasta kuin letkeänraskaasta stoneristakin istuvat kokonaisuuteen täysin luonnollisesti. Mutta kuitenkin sutii kuin Arvo Kyyrölän traktori erihienossa Kuutamosonaatti-elokuvassa.

Vääntöä löytyy riittämiin, mutta voima ei välity kuulijalle kuin puoliksi. Tuntuu, että kyseessä on pikemminkin vielä linjaansa hienosäätävän porukan demo tai debyytti kuin toinen täyspitkä. Ärsyttävästä puolitekeleisyydestä huolimatta bändin musiikki on kaikessa yksinkertaisuudessaan sen verran kiehtovaa, että albumia huomaa kuuntelevansa putkeen monen monituista kertaa.

Kunpa linja jatkuisi entisenlaisen mutkattomana, mutta syvemmälle rohkeammin viedyin irtiotoin. Sitten yhtye alkaisi olla nimensä mukainen taistelulaiva.

Lisää luettavaa