Sveitsiläinen prog/post-metal-projekti repäisee parin vuoden takaista Five Horizons -debyyttilevyä seuraavalla julkaisullaan. Daidalos-ep kertaa Ikaros-myytin vaiheet yhden pitkän kappaleen aikana.
Yli 18-minuuttinen sävellys on luonnollisesti kunnianhimoinen visio, joka oikeuttaa itsensä pikkuhiljaa. Pelin avaava pääriffi vie musertavuudellaan mukanaan, samoin kuin intensiivinen lopetus, mutta väliin jäävät osuudet tuntuvat aluksi hahmottomilta.
Tuotos vaatiikin taikojensa onnistumiseksi kuulijaltaan kärsivällisyyttä ja keskittymistä. Se muistuttaa ilmaisuvoimaltaan lopulta yllättävänkin paljon mytologiaa: kappaleen sisäiset liikkeet ovat harkittua juonenpunomista myräköineen ja suvantoineen, siirtymät taas suurimmaksi osaksi osuvasti ajoitettuja mutteivät liian ilmiselviä ja katarsiksen saavuttaminen ei jää kauaksi.
Rytmityksissä on pientä kikkailua, joka ei ole missään vaiheessa ylivedettyä vaan pikemminkin jo itsessään kohtalokkaita riffejä ja värähdyksenomaisia melodioita rikastava nyanssi. Soundi on kaikkinensa orgaaninen mutta silti sopivan täyteläinen.
Kappaleen ensimmäiseltä puolikkaalta löytyy kuitenkin jonkin verran karsittavaa. Laulut, joihin ottaa osaa myös The Oceanin Loïc Rossetti, ovat kaksijakoiset: huudot ovat hätääntyneisyydessään suorastaan herkistävää kuultavaa, mutta puhtailla osuuksilla ei ole kokonaisuuteen kovinkaan kummoista tarjottavaa. Niistä paistaa lievä yliyrittäminen, joka toisaalta vahvistaa kokonaisvaikutelmaa vilpittömyydestä. Sanoitukset sisältävät sekä banaalia aiheen muotoilua että hienoja mielikuvia maalaavaa kielenkäyttöä, etenkin tarinan huipennusvaiheessa.
NevBornin siivet vievät Daidalosin perusteella vakaasti kirkasta tulevaisuutta kohti, kunhan turhimmat räpyttelyt vain jäävät pois.