Puolalainen Batushka-draama ei näytä nääntyvän, ja samalla nimellä kulkevia yhtyeitä on nyt kaksi. ”Faketushkaksikin” nimetty Bartlomiej Krysiukin versio on kaksikosta se aktiivisempi ja nyt arvostelussa oleva yhtye.
Puolituntinen minisoitto tarjoaa tunnelmoivaa black metalia tyylillä, josta alkuperäinenkin Batushka tunnetaan. Toisaalta sointi tuo mieleen hieman laimennetun Mgłan. Tarttuvuutta tai tunnelman syvyyttä ei vain löydy yhtä paljon, vaikka riffeissä ja kitarafiilistelyssä laulukuoroineen paikoin vahvaa yritystä onkin. Lopputulos on tavallaan komea, joskin hieman keskeneräisen tuntuinen. Kauas on tultu Hospodin (2019) laadusta.
Soundien, kärinälaulun ja puhtoisten hoilausten osalta levy soi kuulaasti, mutta sekään ei pelasta julkaisua ajoittaiselta tyhjäkäynniltä. Hyvistä hetkistä huolimatta teoksessa on vahva välityön tuntuma.