Väkevää menoa eikä vähäisimmissäkään määrin tissienläpsyttelyä – arviossa Necropsyn ep

Julkaistu Infernossa 3/2020.

Necropsy
Exitus
Xtreem

Viime vuosikymmenen alussa kunniakkaasti haudasta noussut vanhan liiton dödöbändi ruhjoo nelibiisisellään hidasta ja raskasta myllerrystä, jossa on voimallista tanakkuutta kerrakseen.

Jopa doomin puolelle äityvä mörssäys on lyijynraskasta, mutta eloisaa melodisuutta annosteleva kitaratyö raikastaa ilmaa kiitettävästi. Näillä eväin jopa yli kahdeksanminuuttinen 206 Motives pitää vaivatta otteessaan.

Aivan silkkaa laahustelua pikkulevy ei sentään sisällä, vaikka kipakammat piiskaukset puuttuvat. Tempo nousee humppalukemiin, ja asiallisesti hölkkäävä Butcherado toimii sekin komeasti.

Kokonaisuutena Necropsyn voi tunnustaa tekevän erittäin verevää vanhan liiton kuolometallia, jossa on kiitettävästi monimuotoisuutta ja tarttumapintaa. Exitus on painavaa ja väkevää menoa eikä vähäisimmissäkään määrin tissienläpsyttelyä.