Eipä ole Omnivortexin ilmaisu kepeää hiplailua! Meininki vaihtuu äärestä toiseen ja rakenteet äityvät haastaviksi, soitannollisista sovitusratkaisuista nyt puhumattakaan. Kuolometalli taipuu helsinkiläisbändin näpeissä sulavasti kaarelle ja kihartuu tiukemmillekin mutkille. Ilmaisun kypsyyteen, materiaalin haastavuuteen ja toteutuksen vankkuuteen nähden voi äimistellä, että kyseessä on todellakin debyyttilevy.
Toki debytointi myös kuuluu näyttämisenhaluna ja sitä myöten lievänä teknisenä keulimisena. Vauhti ja monimuotoisuus tuntuvat olevan välistä itseisarvo, ja osalle biiseistä olisi ollut eduksi kevyt tiivistäminen ja yksinkertaistaminen. Meno on kuitenkin vakuuttavaa, jokaisella tontilla.
Biisimateriaali on mielenkiintoista. Riffipuolelta löytyy monenlaista kekseliästä ratkaisua rehellisistä murskariffeistä monimutkaisiin hämähäkkikuvioihin, rytmejä on moneen lähtöön ja ääntelykin on moniulotteista. Bändi käyttää ilmaisussaan runsaasti vaihtelua, mutta parhaiten se saa nyrkitettyä asiansa tajuntaan vauhdin ja intensiteetin dynamiikkaa rohkeimmin hyödyntävillä kappaleilla. Tätä toteuttaa oivasti sinkkubiisi Barren, varsin onnistunut esitys. Myös moninaisuudessaankin selväpiirteinen Apotheosis iskee lujasti, ja viimeiseksi jätetty nimikappale venyy onnistuneesti spektaakkelimittaan.
Taiteellisesti kunnianhimoinen monimuotomättö on selkeästi hallussa jo nyt, ja jos yhtye tästä vielä petraa, jälki lienee jo aivan tappavaa.