Validi annos notkeasti juoksevaa progressiivista metallia – arviossa Sons of Apollo

Julkaistu Infernossa 1/2020.

Sons of Apollo
MMXX
InsideOut

Mike Portnoyn, Billy Sheehanin, Jeff Scott Soton, Derek Sherinianin ja Ron ”Bumblefoot” Thalin muodostama superkollektiivi on saanut valmiiksi seuraajan kolmen vuoden takaiselle debyyttilevylleen Psychotic Symphonylle.

Kun ottaa huomioon, että jäsenistön cv:stä löytyy akteja ja artisteja kuten Dream Theater, Mr. Big, Steve Vai, Billy Idol, Yngwie Malmsteen ja Guns N’ Roses, ei liene yllätys, että tekninen toteutus on huippuluokkaa. Onneksi kappaleista löytyy myös sisältöä. 

Levy alkaa verrattain suoraviivaisella ja niin sanotusti rokkaavammalla materiaalilla, kunnes alkaa lipua puolenvälin jälkeen kohti progressiivisempia vesiä. Kummallakin saralla toimitetaan varsin hyvin, ja orkesteri on onnistunut saavuttamaan ihanteellisen tasapainon kevyempien, raskaampien ja koukeroisempien elementtien välillä. 

Tarttuvaa avauskappaletta Goodbye Divinityä lukuun ottamatta parhaat esitykset on säästetty loppuun. Tummia vaihtoehtosävyjä maalaileva Fall to Ascend, energisen johtoriffin varassa lepäävä Resurrection Day ja eeppinen päätöskappale, yli 15-minuuttinen New World Today osoittavat, että yhtyeellä on hihassaan runsaasti valttikortteja. Kankeasti mateleva voimaballadi Desolate July on puolestaan levyn ankeinta antia.

Kokonaisuutena MMXX on validi annos notkeasti juoksevaa progressiivista metallia, joka tuo esille jäsenistönsä parhaat puolet.