Välillä ammutaan ohitse, mutta aika usein kuti myös osuu – arviossa Scalpture

Julkaistu Infernossa 3/2020.

Scalpture
Eisenzeit
FDA

Saksalaiset omaavat kokemusta raskaan sotakoneiston ja tehokkaan toiminnan saralta. Historian valossa hommat eivät ole menneet aina aivan putkeen ja välillä sihti on ollut alun perinkin täysin pielessä, mutta yritys on ollut tanakkaa.

Scalpture rusikoi keskitempoista death metaliaan sellaisella teutonivimmalla, että ainakaan ohjastajassa ei ole vikaa. Tankki etenee taistelusta toiseen tasalaatuisen murskaavasti, eikä tantereelle jäädä ihmettelemään turhia. Välillä ammutaan ohitse, mutta aika usein kuti myös osuu.

Selkeästi rakennetut kappaleet, levyn äänimaailma ja sotahommien ympärille keskittyvät sanoitukset ovat aivan selkeää Bolt Thrower- ja etenkin Hail of Bullets -palvontaa. Tuplabassarien päällä kulkevien telaketjujen murske ja laulajan Martin van Drunenia jäljittelevä keuhkoaminen ovat tuttua tavaraa.

Hitaammat kappaleet tavoittelevat sodan epätoivoa ja synkkää melodiaa. Nopea mättö ja erityisesti blastit pidetään selvässä vähemmistössä. Erotteleva, muhkea ja suhteellisen moderni tuotanto on hyvin istuva univormu, joten mikäpä tässä on marssiessa.

Sävelmien laatu ja tarttuvuus eivät kuitenkaan yllä esikuviensa tasolle, mikä ei ole ihme. Parhaimmillaan Scalpturen tykit ampuvat kuitenkin aika isolla kaliiberilla. Kelvollista ja helposti nautittavaa korvaushoitoa, kun aito asia on jo taistelukentiltä poistunut.