Välillä kiihdytellään, seuraavaksi tampataan ja sitten himmataan – arviossa Excalion

Julkaistu Infernossa 8/2019.

Excalion
Emotions
Scarlet

Suomalaisen melodisen ja puhtaasti lauletun metallin mestaruussarjan musiikki tuppaa elämään nykyään moneen suuntaan, mutta onneksi on sellaisia bändejä kuin Excalion, joka jaksaa puurtaa vuodesta toiseen perinteisiin vakaasti luottavan kivijalkapowerinsa kimpussa.

Edellisellä Dream Alive -levyllään (2017) uusiutuneen miehistön esitellyt ja sitä kautta jälleen uudelle tasolle noussut keskisuomalaisyhtye jatkaa vahvaa kehityskaartaan. Siinä missä Dream Alive oli teemallisempi kokonaisuus, viidennellään bändi luottaa joka biisiin omana yksikkönään. Sävellysten pääosissa ovat toki genren perusmaneerit, mutta joka osa-alueella tilutetaan, poljetaan ja ulvotaan asiansa osaavan soittajiston ansiosta kaasu tapissa. 

Kosketinsoittaja-säveltäjä Jarmo Myllyvirta tuntee melodiansa ja on onnistunut luomaan Emotionsillekin vahvan tunneskaalan komppiratkaisuista riippumatta. Välillä kiihdytellään, seuraavaksi tampataan ja sitten himmataan, mutta Excalion on löytänyt jokaiseen muottiin oman maistuvan täytteensä, oli kyseessä sitten kertosäehirmu Trust, toinen samanmoinen The Mercy Racers, tanssittavan aurinkoinen Sunshine Path tai juhlavasti vaappuva Solitude. 

Excalionin verraten pitkää uraa ja levy toisensa jälkeen tapahtunutta uusiutumista on ollut ilo seurata. Vielä kun bändi pääsisi jonkin suuremman tallin suojiin, alkaisi tapahtua kunnolla.