Ruotsalainen Loch Vostok on onnistunut löytämään viime julkaisuillaan selkeästi oman nurkkauksensa. Bändi pistelee menemään genrerajoista ja muista säännöistä sen suuremmin välittämättä, joten ennakkoluulottomuutta arvostavat: korvat hörölle.
Strife on jälleen kerran varsin hankala tapaus arvioitavaksi. Yhtyeen melodiakieli on selkeän ruotsalaista, ja hieman samankaltaista viehätystä voinee löytää erityisesti Göteborgin korkeammilta tasoilta. Mitään välitöntä ja helposti sulavaa elämystä sekoittimessa ei kuitenkaan pyöritellä. Kyseessä on aluksi jopa sekavalta tuntuva runsaudensarvi, joka välttelee suorempia ja tavanomaisempia ratkaisuja alleviivatun tietoisesti.
Irtiottoja haetaan kaoottisemmilla osioilla, joskin ne ovat selkeänä vähemmistönä. Välillä ilmoille kajautetaan aivan selkeää djent-riffittelyä, ja tulevaa voi ennustaa lähinnä siten, että sitä ei voi ennustaa. Puhdasta, karkeaa, suoraa, väärää – kyllä löytyy.
Tarjolla on monenlaista progressiivisen ja osin eeppisiä suuruuksia hakevan metallimuotin läpi ajettuna. Melodiat ja äärimmäisempi ilmaisu naitetaan samoihin kansiin näennäisen vaivattomasti, ja kaikkiaan kappaleissa on aiempaa enemmän tarttumapintaa.
Yksilötasolla ja tuotannollisesti asiat on paketoitu virheettömällä tarkkuudella, eikä kauneusvirheillä pääse muutoinkaan retostelemaan. Hieman poskille levinnyttä ruotsalaiskosmetiikkaa harkituin vedoin, olkaa hyvät.