Varma nakki progressiivisen ja särmikkään rockin ystäville – arviossa Shaggy the Rock Band

Julkaistu Infernossa 2/2020.

Shaggy the Rock Band
Scarecrow
FTU

Viime vuonna julkaistu Fighting Angels and Demons oli vakuuttava näyttö jo 1970-luvun alkupuolella perustetulta ruotsalaisbändiltä. Harvakseltaan studiossa viihtyneet gubbet ovat päässeet vanhemmalla iällä tekemisen makuun, ja nyt vuorossa on jo kolmas pitkäsoitto viiden vuoden sisään.

Scarecrow on suoraa jatkoa edeltäjälleen. Levyt on nauhoitettu ja sävelletty samoissa sessioissa ja tyyli on osapuilleen sama. Soundi on miksattu tällä kertaa hieman pehmeämmäksi, mikä ei haittaa lainkaan. Levyn seitsemän kappaletta (ja pari vuonna 2015 äänitettyä bonusta) ammentaa klassisen rockin kuvastosta niin autenttisella ja lämpimällä otteella, että moderni jytke ei mukaan edes sopisi.

Blue Öyster Cult, Deep Purple ja Rainbow. Mystery Manin groovesta ja kitarasooloista löytyy jopa etelävaltioilta tuoksahtavaa Lynyrd Skynyrdiä! Tutuissa maisemissa tunnelmoivat ja rokkaavat kappaleet eivät ole erityisen omaperäisiä, mutta taidokas bändi, hyvä laulaja ja ennen kaikkea tarttuvia kuvioita kutovat biisit toimivat hävyttömän hyvin.

Hienoinen progressiivisuus ja moogin hengessä laulavat koskettimet sitovat musiikin kauas 70-luvulle, vaikka levy ei ole aivan silkkaa retroilua, riffipuolelta kun löytyy paikoin hyvinkin jämerää runttausta. Vinyylimittainen kokonaisuus on tiivis ja niin täynnä rikasta musikaalisuutta, että Shaggy on varma nakki progressiivisen ja särmikkään rockin ystäville. Toki bändi on myös herttaisen epämuodikas ja setämäinen, mutta sehän on näissä hommissa pelkkää plussaa.