Vajaat 15 vuotta kasassa ollut Total Annihilation on ehkä lipunut tutkan alta suuren yleisön osalta, mikä ei tarkoita, etteikö yhtyeellä olisi tiukkaa sanottavaa. Tai ainakin tiukkaa riffittelyä myrskyisästi esitettynä.
Kolmas albuminsa ei ole mikään omaperäisyyden riemuvoitto tai erinomaisuuden ilmentymä, mutta sen vahvasti toteutettu death/thrash-hybridi on silti varsin messevää kuultavaa.
Passelisti 42-minuuttisen levyn kitarat soivat nasevan runnovasti ja niitä rytmitetään varsin tymäkällä rumpujyskytyksellä. Örähtelyn ja karjahtelun välimaastossa viihtyvä laulusolisti Daniel Altwegg komentaa kiukkuisesti, vaikkei persoonallisempi ote olisikaan pahaksi.
Niin mukavasti kuin levy jytisyttääkin, varsinainen korvamato-osasto uupuu täysin. Levystä ei jää mieleen yksittäisiä biisejä tai riffejä, ainoastaan tasaisen laadukas nyrkinpuinti. Onhan sekin toki jo paljon.