Yhden hutilaukauksen voi antaa anteeksi – arviossa Ride for Revenge

Julkaistu Infernossa 7/2019.

Ride for Revenge
Sinking the Song
Bestial Burst

Kotimaisen Ride for Revengen tapa soittaa black metalia on hioutunut niin omaperäiseksi, että bändin soundin tunnistaa melkeinpä välittömästi sen kuullessaan. Siinä vanhojen aikojen death metal -vetoinen mustuus Barathrumin ja Beheritin hengessä tarjoillaan omalaatuisen ja hapokkaan pursottimen läpi annosteltuna.

Viime vuonna digitaalisesti julkaistu Sinking the Sun -kokopitkä ilmestyy viimein myös fyysisessä formaatissa, joten albumin ”uudelleenjulkaisulle” on pätevä perusteensa. Levyn musiikillisen laadun suhteen homma ei ole valitettavasti aivan kohdillaan, sillä kyseessä on mielestäni selkeästi heikkotasoisin Ride for Revenge -kokonaisuus.

Yhtyeen tekemisissä on elänyt aina spontaanius ja kokeilullisuus, mutta Sinking the Songilla turha jumittelu ja venyttely on saada jo rasittavat mittasuhteet. Levyn alkupuoli näyttäytyy vielä jokseenkin ryhdikkäänä, mutta kolmen vartin kokonaisuus heilahtaa jossain vaiheessa liikaa ”jamittelun” puolelle, eikä bändi tunnu saavan kiinni itselleen ominaisesta hypnoottisesta tunnelmasta.

Toisaalta Sinking the Song on jo yhtyeen seitsemäs levy, joten yhden hutilaukauksen voi antaa helposti anteeksi.