Yhtyeen motto on soittaa matalalta ja lujaa – arviossa The Lumberjack Feedback

Julkaistu Infernossa 4/2019.

The Lumberjack Feedback
Mere Mortals
Deadlight

Pohjois-Ranskan Lillestä ponnistava metsurijoukko myllyttää täysin instrumentaalista doom- ja sludgeperäistä post-metalia nyt toista kertaa pitkäsoiton muodossa.

Yhtyeen motto on soittaa matalalta ja lujaa. Varsinkin alkulevystä tämä asenne kuuluu kokoonpanon tekemisessä komeasti. Terapian ja tappamisen mukaan nimetyt kaksi ensimmäistä biisiä esittelevät majesteettisesti jyrisevän ja tiivistunnelmaisen, luonnonkatastrofin lailla levittäytyvän äänimaiseman. Kahden rumpalin jykevä yhteispeli vain korostaa kitaroista ja bassosta kumpuavaa hyökyä.

Kahden erittäin eeppisen ässävedon jälkeen ote kuulijan kurkusta kuitenkin löystyy. Kaksiosainen New Order (of the Ages) tuo mukanaan haurasta haaveilua ja laahaavaa piiskausta. Niinpä albumin ensitahtien vastaansanomattoman ja suorastaan murskaavan myräköinnin jälkeen jäljelle jää melko häilyvä vaarantuntu, joka haihtuu raskassointuisimpina hetkinäkin herkästi pois tietoisuudesta. Wind Last Blow ja Kobe (Doors of Spirit) äityvät kumpainenkin paikoittain melko vahvaan menoon, mutta levyn lähtötasolle ei enää kavuta.

Kovimmillaan Mere Mortals iskee sen verran lujaa, että The Lumberjack Feedbackin nimi on syytä pistää korvan taakse. Toiveissa kuitenkin on, että viisikko turvautuisi vaihteistaan hurjimpaan vieläkin enemmän, armoa antamatta.