Ylivoimaisen melodista, rullaavaa ja tarttuvaa – arviossa Revolution Saints

Julkaistu Infernossa 4/2020.

31.08.2020
Revolution Saints
Rise
Frontiers

Aikuisorientoitunut rockmusiikki on italialaislafka Frontiersin ansiosta pullollaan hyvää, aurinkoista ja positiivista melodista rockia, mutta firma synnyttää myös erilaisia projektiyhtyeitä ja supergroupeja, joista kaikki eivät onnistu edes sen yhden levyn osalta.

Vuonna 2014 perustettu amerikkalaisbändi Revolution Saints onnistuu, ja on onnistunut jo kolmeen otteeseen. Se ei ole sinällään ihme, kun voimatriosta löytyy herroja, joiden meriittilistat pullottavat yhtyeitä Journeystä Whitesnakeen ja Night Rangeristä Ozzy Osbourneen.

Revolution Saints todisti jo nimikkodebyytillään (2015), että bändi on jopa enemmän kuin osiensa summa. Sen musiikki on ylivoimaisen melodista, rullaavaa ja tarttuvaa, mikä on elinehto numero yksi. Jack Blades on basson varressa komppaaja vailla vertaa ja hoitaa myös lauluvelvoitteensa vahvalla ammattitaidolla. Doug Aldrich todisti aikoinaan Whitesnakessä olevansa genren pystyvimpiä kirvesmiehiä. Sitten on Deen Castronovo, joka on jo rumpalina monien tekijämiestenkin ylistämää legendaosastoa. Journeyssä kuultiin toisinaan myös miehen laulua, ja mikäs oli kuunnellessa, kun kyse on mitä todennäköisimmin AOR:n hienoimmasta äänestä. Siitä Risekin pitkälti elää.

Musiikiltaan Rise on luonnollinen jatke Revolution Saintsille ja Light in the Darkille (2017). Biisit tulevat enemmän tai vähemmän samasta, vahvasti Journeyn mallisesta muotista, mutta laatutaso pitää toistosta huolimatta. Frontiersin hovisäveltäjän ja -tuottajan Alessando Del Vecchion suotuisalla myötäavustuksella Risesta on saatu yhtyeen ja julkaisijan pirtaan täydellisesti sopiva rocklevy.

Lisää luettavaa